Aikidon juuret löytyvät japanilaisten samuraiden taistelulajeista. Lajin kehittäjä Morihei Ueshiba, O-Sensei, harjoitteli nuoruudessaan useita eri aseellisia ja aseettomia budolajeja, joista hän vuosikymmenten varrella kehitti Aikidon, Harmonisen Voiman Tien.

O-sensein mukaan vastustajan voittamisen sijaan todellisen budon tehtävä on saattaa ihmiset elämään sopusoinnussa ja rauhassa keskenään. Siksi aikidossa ei ole voittajaa tai häviäjää, sillä häviö synnyttää aina uuden taistelun.

Aikidossa hyökkäys otetaan vastaan hyökkääjää vahingoittamatta. Aikidoa harjoitellaan sekä aseettomasti että aseiden kanssa. Aseita ovat puumiekka (bokken), puinen sauva (jo) ja veitsi (tanto).

Tekniikoita harjoitellaan sekä seisaaltaan että polviltaan. Laji ei rajoitu vain tekniikan hiomiseen. Myös henkinen kasvu ja harjoittelijan kehittyminen ihmisenä ovat keskeinen osa Aikidoa.

Aikidossa ei ole kilpailua. Kovin kilpailu käydään oman itsen kanssa.

Kehittyminen tapahtuu seuratreeneissä ja viikonloppuleireillä, joissa voi syventää oppimaansa sekä saa kokemusta myös muiden seurojen treenaajista.

Aikidossa ei koskaan ole voima voimaa vastaan, vaan siinä hyödynnetään hyökkääjän voimaa. Luonnollisten liikeratojensa vuoksi Aikido sopii sekä naisille että miehille ja yhtä lailla nuorille ja vanhoille.

Laji kohottaa harrastajansa kuntoa, liikkuvuutta ja joustavuutta sekä itsepuolustustaitoja. Lisäksi Aikidon harrastaminen on mukavaa ja tapahtuu hyvässä seurassa.